Tulit sitten taas töihinkin pitkä tauon jälkeen. Kalpeana ja laihtuneena, kasvoistasi näki taas miten pääsiäinen oli mennyt. Kärsineen näköinen ihminen sanoi joku. Sitäkin.

Kun astuit ovesta sisään niin oli kuin helvetti olisi jäätynyt. Olet ihminen, joka kulkee ahdistus mukanaan. Se ahdistaa muitakin, kaikkia.

Mitä sitten täällä teit. Et mitään. Olit kaksi tuntia ja poistuit. Vapautunut tunnelma palasi.

Minulle on sanottu, että suojelisin itseäni. Suojelisin Sinulta, myös lastamme. Konreettisella tasolla olisin pois kaikesta elämästäsi. Enhän halua hukkua kanssasi.

En tiedä kuka sinua voi auttaa. Ei kukaan, kun et ota apua vastaan. Omat puheesi siitä, että vielä nouset ovat jääneet puheen tasolle, mutta näinhän on jo pitkään ollut. Ne jotka sinut tuntevat, minäkin, tietävät että et jaksa enää kauan. Lopullinen romahdus tulee muodossa tai toisessa. Ehkä se on uuden siemen, en tiedä.

Kukaan ei tule käymään. Lapset eivät käy muuten kun tarvitsevat rahaa sanot. Lähdet pääsiäiseksi juomaan, millään ei ole mitään väliä. Lähdet Viroon, lähdet jonnekin kun et kestä olla yksin. Olen edelleen se katkeruutesi purkupaikka. Eihän minun enää tarvitse, eihän vaan. Mutta minähän saan sinut itkemään.

Soitit vielä myöhemmin. Ei tänne tarvitse kenenkään tupata. Pyysit kertomaan lapsillesi, että eivät tule käymään. Minä en kerro lapsillesi sellaista, tiedäthän sen. Lähetit kuitenkin heille oudon tekstiviestin. Ilmoitit, että olet tavoitettavissa vain puhelimitse. Olit myös riidellyt tyttäresi kanssa kun tämä ei ole tullut käymään.

Hän kyllä kertoi miksi. Et ole koskaan kotona. Hän kävelee joka päivä vieressäsi olevan pubin ohi ja sinä olet siellä. Sinähän kielsit sen tyttäreltäsi, valehteli hänelle. Olet vain ottamassa sitä yhtä, ei muuta. Kuitenkin olet päivät pitkät siellä.

Tyttäresi sanoi, että hän voi tulla käymään, mutta ei enää jaksa. Ei jaksa,  että olet humalassa. Ei jaksa sitä, että puhut vain itsestäsi, ajattelet itseäsi, kerjäät sääliä. Ikään kuin muilla ei olisi vaikeaa. Muillahan ei ole ongelmia, vain sinulla. Et kuuntele ketään, et kuule. Kuulet vain itsesi ja omat ongelmasi.

Olen sanonut, että olet itsekeskeinen. Olen sanonut, että puhut vain itsestäsi ja purat kaiken katkeruutesi ihmiselle, joka on sinua lähinnä. Et sinä sitä kuitenkaan ymmärrä. Olet ainoa, joka on kärsinyt, olet ainoa jolle on tehty väärin. En usko, että muutut koskaan.

Hyvää pääsiäistä sinulle.

 

Ilokaasulla hoidetaan myös alkoholismia. Sen vaikutus kestää jonkin aikaa ja hoitohan voidaan uusia useasti. Eikä maksa paljon, olisikohan vajaa 300 euroa per kaasutus. Käyn ilokaasussa, hoidan siis alkoholismiani ajattelet varmaan. Sen jälkeen onkin taas hyvä mennä dokaamaan. Ja tietenkin sitä ennen.

Sama juttu AA-kerhon kanssa. Taas alkaa uusi elämäsi. Käyt  kertomassa, että olet alkoholisti ja jatkat juomista koko ajan. Olethan yrittänyt ja tehnyt kaikkesi.

Sama juttu katkon kanssa.

"Käyn kyllä siellä pubissa, juon vaikka jaffaa, ei siihen ole kellään mitään sanomista. Vietän aikaa ja juttelen ihmisten kanssa." Näinhän se menee ja ei sitten kuitenkaan.

"Kuule äiti, kumpaa joisit, viiniä vai cokista jos cokiksessa olisi prosentteja?" Kysymyshän on hauska, sille voi nauraa. Näin lapsesi.

Ei se sitten ollutkaan ihan pikkujuttu tämä tappelu. Oli siinä puukotkin ollut esillä ja ravintolan irtaimistohan siinä meni. Veljenpoika, tämä päällekävijä lähti siitä karkuun.

Ja ryösti taksin matkalla. Poliisit tietenkin noutivat kotoa jossain vaiheessa ja löysivät sieltä jotain

Kannabisviljelmän, varastetut taksin rahat ja yhden varastetun pankkikortin.

Eli tulossa on ja paljon, koska pohjalla on muitakin pahoinpitelyjä, maksuvälinepetoksia, varkauksia ja ties mitä.

Nuori kaveri, alta kolmekymppinen. Olen tuntenut hänet aika pienestä pojasta. Täysin rikkinäinen lapsuus. Äiti joi ja kuoli kun lapset olivat vielä pieniä. Isän seuraava naisystävä hyppäsi parvekkeelta ja kuoli. Isä joi koko ikänsä eikä pystynyt huolehtimaan lapsistaan. Lapset joutuivat lastenkotiin. Toinen sisaruksista on selvinnyt, tämä toinen taas ei. Ja isäkin kuoli vuosi sitten.

Isän kuoleman jälkeen alamäki jyrkkeni ja nyt siis ollaan tässä. Vankila odottaa.

Kenen syy? Jos psyyke on jo lapsena mennyt pirstaleiksi ja kaikki nuoruusiänkin kokemukset ovat vielä entisestään lisäneet pahaa oloa, niin eihän siitä helposti yksin nousta. Onhan suku ollut tukena, mutta ei sekään voi hänen puolestaan elää ja parantua. Ei ole juurikaan mitään hoitoa ollut tarjolla, eikä tuohon nyt mikään kevyt hoito edes auta. Ei enää, joskus olisi ehkä auttanut. Kaikki me emme ole vahvoja ja selviytyjiä.

Kovin surullista.

Kännissä saa myös soittaa keskellä yötä. Se kuuluu näihin juomisen etuihin. Viikko sitten sain ihanan soiton klo 04 yöllä, ja puhelun lopussa kysymyksen että missä kohtaa olet menossa. Sanoin, että kuule hei kello on neljä aamulla. Ai, eikö se olekaan kahdeksan. Ei ollut.

Varmaan viisastuneena edellisestä puhelin soi viime yönä jo kahdelta. Oli tapahtunut kauheita, niin kuin aina. Voi, oli ollut asuntonsa viereisessä pubissa. Joutunut juomaan siellä olutta, naisseurassa tietenkin. Ressukka. Kuink ollakaan hänen veljenpoikansa oli soittanut ja tullut sinne. Pitäähän hänelle nyt tarjota juotavaa ja taas joutui juomaan itsekin seuraksi. Harmillista. Sitä tarjottiin. Oma poikansa tuli sinne myös käymään, sillä seurauksella, että tämä veljenpoika oli käynyt oman poikansa päälle. Outoa, siis taas.

Siis tappelu. Mitäpä parista rikotusta pöydästä tai yhdestä peilistä, tai lohjenneesta hampaasta. "Siis mun pitäis olla yksin vai ja itsenäistyä. Ja vitut. Mä tartten kunnon miehen. En mä halua luusereita (nyt ystävä) tai imijöitä (minä)." Sanoin, että soitat kuitenkin keskellä yötä imijälle ja sitten tulikin luuria korvaan. Hyvä, kiitos. Jatkoin uniani rauhassa.

Pakko pitää puhelinta auki työn takia yölläkin, eikä unenpöpperössä ilman lasisilmiä näe kuka soittaa. Täytyy siirtää tuo päivystävä numero jollekin muulle ja laittaa kone yöksi kiinni.

Hätä oli siis suuri ja pitihän se saada jakaa jonkun kanssa. Olenhan edelleen hänen läheisin ihminen, niin kuin on sanonut. Vaihdan puhelinnumeroni, muutan toiselle paikkakunnalle, ehkä ulkomaille, käyn plastiikkakirurgilla ja muutan ulkonäköni. Häviän.

Ei kun menen matkatreffeille ensi viikon torstaina lähipaikkakunnalle. Käyn kuitenkin ennen plastiikkakirurgilla, jos vähän mahdollisuudet paranisivat.