Jos sen verran nyrjähtäisi hetkeksi entiseeni ja entiseen. Se alkoi muistaakseni huhtikuussa 2004. Ensimmäinen pidempi aika pois kotoa. Sen jälkeen sama toistui tasaiseen tappavaan tahtiin. En kuitenkaan ole kuollut. Sitä kesti kesään 2007. Totta kai se jatkui, mutta en enää ollut siinä samalla tavalla mukana.

Niin mikä alkoi? Jos sen rumasti sanoo niin huoraaminen ja ryyppääminen. Ryyppääminen alkoi kyllä jo aiemmin. Miehiä on ollut lukemattomia. Olen tässä matkan varrella ollut aikamoisissa tilanteissa, oikeasti vaarallisissakin, kun hänen seuranhakunsa on keskittynyt tuonne laitapuolen kulkijoihin, alamaailmaankin.

Kesällä 2007 kaikki sitten loppui. Vai loppuiko? Otimme kuitenkin eri osoitteet. Hän kiinnittyi välittömästi itseään huomattavasti nuorempaan kaveriin. Oli varmasti kiinnittynyt jo aiemminkin. Siitähän se onni aukesi. Ei ihan niinkään.

Odotathan minua kuukauden. Minun täytyy katsoa tämä juttu. Odotathan lokakuun 13. päivään saakka. Odotathan sinne ja sinne asti ja niin edelleen.Kämppä myyntiin ja muutin myös pois asunnostamme. Aina kun tein jotain, esimerkiksi hän kuuli, että kävin eroryhmässä. Välittömästi teksturi: "todellinen rakkaus ei häviä koskaan", "onhan vielä aikaa", "miksi et minua oikeasti rakastanut". Kun hän kuuli, että tapailin yhtä naista. Raju vihan täyttämä teksturi tuli heti ja hirvittävä kostomentaliteetti. Hän kostaa. Mutta mitä?

Kaiken aikaa sain viestiä. Ei tästä mitään tule, se on niin lapsellinen, ei sen kanssa voi keskustella. Se vaan pelaa pleikkaria kaiket päivät. Ei se käy töissä, se seuraa minua koko ajan joka paikkaan.

Käytiin etelässä tämän kaverin kanssa. Sieltäkin soittoja, on ikävä, ei se osaa mitään, ei se ole koskaan käynyt missään, ei tästä tule mitään. No, rahat tietenkin loppui kesken matkan ja sitä sitten piti järjestää. Tallinnassa, Ruotsissa yhdessä. Rahat loppui taas, hohhoijaa. Tämmöistä.

Nyt sitten tai jo aiemminkin. Muutan täältä pois, hankin oman asunnon, et sattuisi tietämään mistä saa. Tätä pari kuukautta. Pari viikkoa sitten soitto, muutan täältä pois. Tiedätkö mistä saisi nopeasti asunnon, siis kolmessa päivässä. Sai sen ja hän muutti, tai hänet muutettiin.

En uskalla olla yksin täällä, en ole koskaan ollut yksin. Miten minä pärjään? Voisitko tulla tänne, voisinko tulla sinne. Soittoja päivittäin, monta kertaa päivässä. Aion nyt itsenäistyä ja seisoa omilla jaloillani. Eihän sitä tiedä, vaikka oltaisiin yhdessä vielä. Rakastanhan minä sinua. Olen tottunut sinuun. Olen jättänyt tämän kaverin. Hän on nyt ystäväni. Joudun käymään hänen luonaan, koska osa tavaroistani on vielä siellä ja hän voi vaikka suuttua ja rikottaa ne. Voidaanhan me, sinä ja minä alkaa seurustella. Lupasin mennä ripustamaan verhot sinne. Ei se pärjää yksin. Se on niin reppana. AAArrrrgggggghhhhhh.

Kuka jaksaa kuunnella? Perkeleen manipuloiva, toisia hyväksikäyttävä, tosiasiassa tunteeton ihmisiä pelinappuloina käyttävä pikku perkele.Niin, hän on tunkemassa takaisin elämääni. Mikäs siinä, onhan hän nyt omillaan, ei ole tekemisissä tämän "nytystävän" kanssa. On tasapainoinen ja selkeä, hänellä on niin paljon annettavaa kaikille lähimmilleen. Oikea lahjojen lahja tälle universumille. Unohdin mainita, että hän juo edelleen päivittäin.

Enhän kuulosta katkeralta, en nyt ainakaan ilkeä ole. No joo, eihän se tietenkään ole helppoa entiselleni. Jos on joskus jäänyt niin vajaaksi kuin hänkin on, niin on se jotenkin ymmärrettävää. Mutta ei se kyllä näin mene.